Onko ikäraja ratkaisu somen ongelmiin?

Kanada harkitsee kieltävänsä sosiaalisen median alle 16-vuotiailta. Lakiehdotuksen mukaan käyttäjien tulisi varmentaa ikänsä voidakseen käyttää sosiaalisen median palveluja. Australiassa kielto on ollut voimassa jo vuodesta 2025 ja Suomessakin pääministeri Petteri Orpo on esittänyt tammikuussa vastaavaa kieltoa.

Ajatuksena sosiaalisen median kieltäminen kuulostaa helpolta ratkaisulta. Jo vuosia on tiedetty sosiaalisen median palveluiden haitallisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Palvelujen kieltäminen vain osalta käyttäjistä ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa todetaan, että Suomi ei voisi valvoa ikärajoja ilman Euroopan unionin laajuista ratkaisua. Euroopan unioni onkin kehittänyt omaa ratkaisuaan eli oman väliaikaisen ratkaisun kehittäminen ei olisi edes järkevää.

Euroopan unionin Digital Services Actin mukaisesti someyhtiöitä voi säännellä vain se jäsenmaa, jossa palvelu toimii. Suurin osa sosiaalisen median palveluista on kirjoilla Irlannissa eli ne eivät ole Suomen sääntelyn alaisia. Samoihin ongelmiin säätelyssään on törmännyt aikaisemmin myös Ranska.

Koko Euroopan laajuinen ikäraja kuitenkin pakottaisi yhtiöt noudattamaan sääntöä maasta riippumatta. Euroopan unioni on kehittänyt omaa iänvarmennussovellusta eli ratkaisu voisi olla toteutettavissa ilman henkilötietojen lähettämistä somepalveluille. Tämä olisi merkittävä etu tietosuojan ja luotettavuuden kannalta. Euroopan unionin ratkaisut ovat usein levinneet sovellettuina myös Euroopan ulkopuolelle eli EU-tason sääntö voisi vaikuttaa laajemminkin kuin vain paikallisesti.

Tietosuojakysymyksiä ei tule sivuuttaa ikärajoista puhuttaessa. Jos jokainen suomalainen joutuu lähettämään kuvan passistaan käyttääkseen somepalveluita, riski tietomurrolle tai väärinkäytölle on aivan liian suuri. Aiemminkin on todettu etteivät palvelujen lupauksen tietojen poistamisesta heti käsittelyn jälkeen ole aina pitäneet paikkaansa. Euroopan unionin sovellus voisi mahdollisesti ratkaista tämän ongelman, mutta sen tarjoamisen vaihtoehtona tulisi olla pakollista. Muuten ongelma säilyy edelleen osassa palveluita.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä myöntää raportissaan, että aukottoman järjestelmän laatiminen olisi käytännössä mahdotonta. Australiassa kiellot ovat johtaneet VPN-palveluiden käytön kasvuun. VPN-yhteyksien rajoittaminen taas on tie kohti sensuuriyhteiskuntaa eli sekään ei ole kauhean hyvä ratkaisu.

Yksi ongelmista on myös somepalvelun määritteleminen. Onko Whatsapp sosiaalisen median palvelu? Kanavat ovat vieneet palvelua enemmän sosiaaliseksi mediaksi, mutta toisaalta se on keskeinen viestintäväline perheille. Usein luokkien omat ryhmät tai harrastukset käytännössä vaativat palvelun käyttöä lapsiltakin. Jos kielto taas koskee vain muutamaa suurinta alustaa, nuoret yksinkertaisesti vaihtavat toisiin. Ei ole takeita siitä, että nämä palvelut olisivat välttämättä yhtään parempia.

Vanhemmat eivät kykene ratkaisemaan ongelmia

Lähes aina sosiaalisesta mediasta tai ylipäätään teknologiasta puhuttaessa nostetaan esille vanhempien vastuu. Eivätkö vanhemmat ole ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan? Kyllä, mutta vanhemmat eivät ole kyenneet ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti. Merkittävä osuus vanhemmista on kyllä huolissaan, mutta toimet puuttuvat. Jos kaikki vanhemmat huolehtisivat lapsiensa somen ja älylaitteiden käytöstä, ei koko keskustelua edes tarvittaisi.

Keskeinen ongelma on kuitenkin massavaikutus. Kun suuri osa vanhemmista ei rajoita käyttöä, tulee myös muille rajoittamisesta vaikeampaa. Sama massavaikutus voisi toki toimia myös toisinpäin, jos riittävän paljon vanhempia ryhtyisi toimiin. Vanhemmat kuitenkin ovat yhdessä päätyneet odottamaan hallituksien toimia.

Vanhempien on todella vaikeaa kieltää, että sosiaalisesta mediasta ei olisi myös hyötyä. Se voi mahdollistaa uusien kavereiden löytämisen ja yhteydenpidon vanhoihin. Lisäksi se siellä voi tulla vastaan myös luotettavaakin informaatiota kaiken muun seassa. Esimerkiksi majonen.com käyttää sosiaalista mediaa kertoaakseen uusista sisällöistä. Lapset ja nuoret ovatkin oppineet vetoamaan systemaattisesti tähän argumenttiin.

Keskeiseksi ongelmaksi muodostuu myös erot maiden välillä. Parasta olisikin löytää koko Euroopan laajuinen ja Euroopan ulkopuolellakin sovellettu yhteinen ratkaisu, jossa myös somen hyödyt otetaan huomioon. Haitat ovat kuitenkin niin laajoja, että sääntelyä ei voida täysin jättää toteuttamatta.

Kielto ei ole ainoa ratkaisu, mutta toimia tarvitaan

Koska kielto on hankala toteuttaa eikä ratkaise kaikkia ongelmia, kannattaa tarkastella myös muita vaihtoehtoja. Yksi keskeinen vaihtoehto olisi säädellä algoritmejä. Täyskiellon sijaan kannattaisi siirtyä malliin, jossa alle 16-vuotiaille voitaisiin käyttää vähemmän aggressiivisia algoritmeja. Lisäksi heitä voitaisiin kehottaa aktiivisesti pitämään taukoja palvelusta. Tätä on itseasiassa jo kokeiltu osassa palveluista, mutta se pitäisi ottaa laajemmin käyttöön. Iän varmistamalla voisi saada uudelleen käyttöönsä aggressiivisemmat algoritmit. Toisaalta voidaan ihan perustellusti kysyä haluavatko kaikki aikuisetkaan aggressiivista algoritmiä palveluihinsa.

Rajumpi, mutta harkittava ratkaisu olisi myös palvelun sisäinen kiinteä käyttöaikarajoitus. Palvelu ei sallisi yhdelle päivälle useiden tuntien käyttöä, vaan se kehottaisi tietyn ajan jälkeen tekemään jotain muuta loput päivästä. Käyttöajan täytyisi kuitenkin olla hieman enemmän kuin realistinen tarve käytölle. Jos otetaan 20 minuuttia kohtuulliseksi käyttöajaksi, käyttöaikaraja voitaisiin asettaa 45 minuutin kohdalle.

Realiteetti on, että nuoret keksivät aina keinon kiertää kiellot. Pelkän kieltämisen sijaan tulisikin puuttua palveluiden toimintaan ja tehdä niistä kategorisesti vähemmän haitallisia. Eivät aikuisetkaan ole immuuneja somen vaikutuksille. Toimivan ratkaisun tulisi turvata sananvapaus ja mielenterveys eikä ainoastaan toista.

Vartti somea päivässä ei vielä pilaa terveyttä, mutta mahdollistaa kavereiden päivityksien katsomisen. Jos päivityksestä herää keskustelua, siitä voidaan siirtyä juttelemaan perinteisten viestipalveluiden puolelle. Instagramissa voisi hyvin olla nappi Whatsappin puolelle vaihtamiseen. Kukaan tuskin haluaa estää yhteydenpitoa kavereihin. Loputon doomscrolling ei kuitenkaan juuri kaverisuhteita tai yhteydenpitoa edistä. Helpolta kuulostavien, mutta käytännössä vaikeiden ratkaisujen sijaan tulisikin miettiä, miten haitoista oikeasti päästään eroon.

L. L. Majonen

Majonen.com perustaja, kirjoittaja, filosofi, partiolainen, ryhmänjohtaja, Talousguru-finalisti