Deduktiivinen päättely

Deduktiivinen päättely on filosofi ja tiedemies Aristoteleen kehittämä päättelymenetelmä, jossa vähintään kahdella todella premissillä saadaan aikaan välttämättä tosi johtopäätös. Deduktiivinen päättely ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan se tuo esiin oletuksen, joka sisältyy premisseihin. Se on kuitenkin filosofiassa perinteinen tapa päätellä asioita.

Jotta deduktiivinen päättely toimisi totuuden löytäjänä, premissien täytyy olla totta. Mikäli yksikin premissi on virheellinen, on myös johtopäätöksellä saatava tieto on virheellinen. Kuitenkaan johtopäätös ei voi olla epätosi, vaan se on vain lopputulos virheellisistä premisseistä.

Sokrates esimerkki

Tunnetuimpia esimerkkejä deduktiivisessa päättelyssä on ns “Sokrates esimerkki”

1. Ihmiset ovat kuolevaisia (Premissi 1)
2. Sokrates on ihminen (Premissi 2)
3. Sokrates on kuolevainen (Johtopäätös)

Mikäli on totta, että Ihmiset ovat kuolevaisia ja Sokrates on ihminen, Sokrates on kuolevainen. Mikäli premissit pitävät paikkaansa, ei ole mahdollista ettei Sokrates olisi kuolevainen. Mikäli Sokrates ei kuitenkaan olisi ihminen, ei hän välttämättä olisikaan kuolevainen.

Sokrates esimerkki on tosin helppo osoittaa jälkikäteen todeksi Sokratesin kuoltua ja osoitettua olleensa kuolevainen. Tällöin voidaan todeta johtopäätöksen olleen totta ja premissien ollessa melko vahvasti todistettuja myös deduktiivisen päättelyketjun olevan totta. Päättelyketju kuitenkin murtuisi, jos ihminen saavuttaisi kuolemattomuuden. Tällä hetkellä päättelyketju kuitenkin on tosi.

Toinen esimerkki: Eduskuntatalo

1. Eduskuntatalo sijaitsee pääkaupungissa (Premissi 1)
2. Helsinki on pääkaupunki (Premissi 2)
3. Eduskuntatalo sijaitsee Helsingissä (Johtopäätös)

Jos eduskuntatalo siirrettäisiin tai pääkaupunki siirrettäisiin Helsingistä Ouluun, päättelyketju murtuisi. Kun eduskuntatalo pysyy paikallaan ja Helsinki pysyy pääkaupunkina, päättelyketju on välttämättä totta.