Esseet ovat yleinen tekstimuoto ja lähes kaikki päätyvät aina välillä esseitä kirjoittamaan. Osa kohtaa niitä vain koulussa, mutta monet myös töissä tai vapaa-ajalla.

Monesti koulussa neuvotaan suunnittelemaan essee ensin ja kirjoittamaan teksti, kun se on jo lähes valmis. Itse suosin kuitenkin mielestäni tehokkaampaa luonnosmenetelmää.

Luonnosmenetelmässäkin aloitetaan tietenkin kevyellä suunnittelulla, mutta pelkän ideoiden pyörittelyn sijaan asioita aletaan kirjaamaan alusta alken ranskalaisilla viivoilla ylös.

Kun viivoja alkaa löytyä, on aika aloittaa ensimmäisen luonnoksen kirjoittaminen. Kaikkien viivojen ei tarvitse mahtua tekstiin, vaan mukaan otetaan ne ranskalaiset viivat, jotka tekstiin mahtuvat.

Kun ensimmäinen luonnos on valmis, lähdetään lukemaan sitä. Tekstiä lukiessa voidaan siihen tehdä vielä radikaalejakin muutoksia. Kun teksti on luettu, on edessä toinen luonnos.

Toisen luonnoksen kohdalla toistetaan sama eli lähdetään lukemaan ja korjailemaan sitä, mutta yleensä muutokset ovat jo vähän vähemmän radikaaleja. Kappaleita voidaan kuitenkin toisessakin vaiheessa yhä lisäillä tai poistaa. Kappaleiden järjestyksellä ei vielä toisessa vaiheessa ole kauheasti merkitystä.

Kolmannen vaiheen luonnoksen kohdalla tarkoituksena on vakiinnuttaa kappalerakenne. Kolmannen vaiheen luonnoksessa tehdään viimeiset lisäykset ja poistot kappaleista. Kun kaikki kappaleet on vakiinnutettu, järjestetään ne kerronnallisesti järkevään järjestykseen.

Neljännen vaiheen luonnoksessa lähdetään tarkastelemaan kappale kappaleelta itse tekstiä. Neljännessä vaiheessa kappaleita ei enää muuteta, mutta niiden sisällä voidaan tehdä isojakin muutoksia virkkeisiin.

Viidennen vaiheeessa on aika tarkastella lähteitä ja viittauksia. Onko niitä riittävästi ja ovatko ne uskottavia? Ovatko viittaukset tehty oikein? Jos lähteitä ei ole käytettävissä, kannattaa miettiä tilalle omia kokemuksia.

Kuudennen vaiheen luonnoksessa mennään sanatarkkuuteen ja korvataan yksittäisiä sanoja paremmin kokonaisuuteen sopivilla. Kuudennessa vaiheessa myös korjataan kielioppivirheet.

Seitsemännessä vaiheessa hypätään takaisin yleisemmälle tasolle ja tarkastellaan tekstiä yleisemmällä tasolla. Seitsemännessä vaiheessa voidaan tehdä muutoksia tekstiin kokonaisuutena.

Kahdeksannessa vaiheessa on aika lukea teksti viimeisen kerran ja julkaista se.

Kannattaa muistaa, että vaiheet eivät ole liian tarkkoja. Muutoksia toisen vaiheen kohtaan voi tehdä myös toisen vaiheen aikana. Vaiheet kuitenkin auttavat muovaamaan tekstistä järkevämmän. Mitään vaiheista ei kannata jättää kokonaan välistä, vaikka osa viekin muita enemmän aikaa.

Käytän termiä luonnos, koska se kuvaa hyvin kirjoituksen vaiheiden luonnetta. Alkuvaiheen luonnoksia ei kannata ajatella vielä tekstinä, vaan luonnoksina joista kehittyy teksti. Hyvät kirjoittajat tekevät usein paljonkin muutoksia alkuperäiseen versioon saadakseen tekstistään hyvän. Kun tekstin muokkaamiseen on käytetty riittävästi aikaa, on yleensä myös lopputulos melko hyvä.

Muista myös, että kirjoituksissa tärkeintä on sisältö. Virheet pyritään karsimaan, mutta tekstin on parempi olla sisällöllinen ja sisältää virheitä kuin virheetön, mutta sisällötön. Kirjoittaminen on kokemuslaji, mutta noudattamalla majonen.com materiaaleja voit saada oikeaa kokemusta.

Kirjoittaessasi tekstejä tarvitset yleensä faktoja. Jos tekstissä on pelkkiä faktoja, se jää kuitenkin usein hieman tylsäksi. Siksi tarvitaan kerrotaa ja esimerkkejä. Yksi tehokkaimmista tavoista lisätä molempia ovat omat kokemukset.

Kertomalla omista kokemuksistasi voit myös tuoda tekstiin jotain ainutlaatuista. Kuka vain voisi kirjoittaa samat faktat, mutta heillä ei ole samoja kokemuksia kuin sinulla. Kokemuksiaan voi hyödyntää kätevästi myös esimerkeissään.

Henkilökohtaisesti käytän teksteissäni usein esimerkkejä kokemuksistani toimiessani ryhmänjohtajana partiossa. Kyseessä on myös varsin ainutlaatuinen kokemuksien lähde, koska toinen kirjoittaja ei ole vetänyt samoja ryhmiä tai päätynyt tismalleen samoihin tilanteisiin.

Käytän usein myös kontekstiin liittyviä esimerkkejä. Kirjoittaessa tekstiä lukiossa/yliopistossa on esimerkkejä luonnollista hakea samasta ympäristöstä. Ihmisten on helpompi samaistua esimerkkiin, kun heillä on myös omia kokemuksia siitä.

Kokemuksillasi saat syvennettyä tekstiä ja tuotua esille omaa kokemustasi aiheesta. Saat myös ilmaistua rivien välissä oman mielipiteesi asiaan liittyen ja myös lisättyä merkkimäärää yleensä varsin tuntuvasti. Kirjoittaminen helpottuu, kun keksimisen sijaan voit muistella.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kokemukset harvoin riittävät yksinään. Tekstit usein vaativat tueksi myös faktoja tai muita tietoja. Historian kokeessa täytyy kertoa myös kyseiseen kurssiin liittyvistä historian teemoista. Kokemukset voivat silti olla lisänä, mutta niiden ei kannata antaa määrittää koko tekstiä ellei se ole tarkoitus.

Millaisia kokemuksia voit hyödyntää

• Missä tilanteessa opit jotain aiheeseen liittyvää?

• Oletko käynyt tekstiin liittyvässä paikassa? Millainen kuva siitä jäi? Vastasiko se tietojasi?

• Oletko ollut vastaavassa tilanteeessa?

• Oletko ollut läsnä, kun vastaava tilanne on tapahtunut?

• Oletko ollut tilanteessa, jossa asiat ovat menneeet juuri päinvastoin?

• Mieti miksi kokemus on jäänyt mieleesi

• Oletko tavannut aiheeseen liittyvän henkilön?

• Oletko tavannut kyseiseen väestöryhmään kuuluvan henkilön?

• Kuulutko itse kyseiseen väestöryhmään?

• Liittyykö jokin asia harrastuksistasi aiheeseen?

• Voitko käyttää jotain kokemustasi vertauskuvallisesti?